Lombok reissuraporttia

Kattavaa reissuraporttia nyt tarjolla tuolta Lombokin reissulta. Aikasin aamulla lähettiin ajamaan ekalle pysäkille eli Gilin saarille, ja n.10 tunnin pärryyttely- plus lauttamatkojen jälkeen päästiin juuri ennen pimeää Lombokin satamaan jonne jätettiin mopedit säilöön ja suunnattiin veneellä Gili Trawanganille. Gileillä ei siis saa käyttää mitään moottoriajoneuvoja, vaan porukka ajelee polkupyörillä ja hevoskärryillä jos ei kävely maistu. Meille maistu kävely ja löydettiin mukava basic bungalowi saaren eteläpäästä, kaukana pienimmästäkään hälinästä, vaikka eipä sitä hälinää meinannut löytyä koko saarelta muutenkaan. Tuntui kyllä mukavalta vaihtelulta tähän Balin hazardiliikenteeseen ja tööttikonserttoon verrattuna. Keskityttiinkin sitten pari seuraavaa päivää samaan mihin kaikki muutkin saarella olijat eli ultimaattiseen chillailuun ja rentoiluun. Päivät meni mukavasti pääosin ravintoloiden tyynyillä makoillessa ja rommikolaa siemaillessa. Tosin käytiin kokeilemassa myös Gilien surffauspuitteita aamuisin, mutta polven korkuiset aallot olivat tosiasia ja meni aika laudalla lekotteluksi. Vaikka mukava kokemus sekin, laudalla istuskellessa kristallinkirkkaassa vedessä katsella auringonnousua. Kuitenkin kolme päivää riitti lekotellessa ja piti saada vähän aktiviteettiakin välillä. Lähdettiin siis veneellä takaisin Lombokille ja jatkamaan matkaa eteenpäin.

Krapulasnorklausta. Niko kuvasi iike edusti.

Seuraavaksi jatkettiin mopedeilla kohti Lombokin eteläkärkeä ja Kuta Lombokkia. Ajeltiin vuoristotien läpi Lombokin itäistä puolta hienojen maisemien toivossa ja melko uskomattomat näkymät olikin, yksi reissun kohokohdista ehdottomasti oli pärryytellä tämä vuoristotiepätkä Indonesian toisiksi korkeimman, rapian 3,7 km korkean Gunung Rinjani -tulivuoren kohotessa vieressä, tosin välillä oli vähän ongelmallista koska tässä vaiheessa meillä oli seurueessa jo 4 tyyppiä mutta vain 3 mopoa ja 125cc hondillmme oli hieman vaikeuksia vääntää jyrkkiä mäkiä ylös kaksi päällä. Illan sarastaessa oltiinkin sitten jo Kutalla jossa oli tarkoitus surffata like nevör before. Lombokilla surffispotit on kauempana rannasta riutoilla joihin pitää melkein poikkeuksetta mennä veneellä. Myös aallot pakkaa Lombokilla olemaan aika haaastavia ja riuttabreakkeja kaikki mutta löydettiin yksi spotti, Gerupak, missä oli aika täydelliset puitteet eli mukavan leppoisa aalto jossa ei tarvinut kuumotella oikeastaan ollenkaan. Mutta ainoa miinus (ja iso sellainen) oli porukan määrä tällä spotilla, eli joku parikymmentä tyyppiä melkein koko ajan yhdellä fucking aallolla. Että loppujen lopuksi aika tyhjä arpa. Aaltoja ei paljon saatu mutta pari kertaa tuli rymistyä kunnon pesukonneessa rantaan.

Paikallinen hyttyskarkotin. Näitä asusteli pari meikäläisten huoneessa.

Surffauksesta vielä sen verran että omat laudat on saatu pari viikkoa sitten ja tuntuu kyllä tosi hyviltä, muutaman aallon on jo niillä onnistunut saamaankin ja pikkuhiljaa alkaa tajutakkin jotain tästä hommasta. Iike onnistui myös jo hajottaan oman lankkunsa, pyöri jossain aallossa ja kolahti ilmeisesti toisen tyypin laudan kanssa ja tuloksena komia reikä. Mutta korjaus maksaa sen parikytä tonnia paikallista eli vähän päälle euron. Meikä onnistui sen sijaan rikkomaan oman kylkeni tuolla Beravassa surffatessa, en tiiä onko murtuma kylkiluussa tai jokin venähdys tms. mutta syvvään hengittäminen ja laudan päälle nouseminen sattuu aika maan perkuleesti. Pari päivää nyt ihan suosiolla surffaamatta ja kattos sitten uusiksi. Hui ku tuli pitkä teksti, ei tartte kokonaan lukia. Morot.

Ukot ja pulukat